Rillikausi avattu

Kesäkuu -hyrr. Kylmää ja sadetta. Aurinkoa ja helteitä odotellessa fiilistellään meidän uutta pallogrilliä ja grillikauden avausta Seurasaaressa viime kuussa!

      Monenlaista kyrsää!

      Mattini

       Osa rillaajista.

Vapaapäivä ja erivärisiä lankoja

Sain joulupukilta jouluna ompelukoneen ja päätin tänään että olemme asuneet tarpeeksi kauan tässä kämpässä sadaksemme makkariin verhot. Myös yhdet käsipyyhkeet kaipailivat ompelukoneen avustusta että pääsisivät vihdoinkin käyttöön. Toinen miehistä veteli vielä sikeitä ja toinen (lainamies) juoksi jaloissa kun keräsin kamat kasaan ja lähdin fiksailemaan.

      Pyyhkeet roikotukseen!

      Pyyhkeet roikkuu!

      Valkoinen lanka loppui keksken ja saimme kyllä hetken etsiä kauppaa (ja tuttavia) josta sitä löytyisi. Näin pitkäperjantain kunniaksi.

Jos olisin tiennyt että makkarista tuli näin paljon kotoisamman näköiseksi olisin tehnyt tämän jo aikoja sitten. Olemme asuneet tässä kämpässä jo 7kk ja ainoana esteenä on ollut verhonipsujen puuttuminen. Mutta NYT on hyvä!

Sääntöjen rikkomista

Lauantaina saimme vihdoin ja viimein ne tauluhyllyt josta olen puhunut jo varmaankin pari kuukautta. Kannatti kuitenkin odottaa - niin hinnan kuin ulkonäön vuoksi. Jotenkin vaan aina ihmetyttää se miten liikkeet välillä ottaa varastoon vain muutaman hassun kappaleen, halutusta tuotteesta. Kun kävelimme kassalle näimme ainakin kaksi henkilöä kanniskelemassa samanlaisia tauluhyllyjä (ja pienen koiran joka istui naisen  käsilaukussa mutta se ei kuulu tähän, kunhan kerroin).

Kiekkoa tuli myös telkkarista ja voitte kuvitella että joku tässä kämpässä asuva tahtoi sitä seurata. Tämän takia porasimme kuusi reikää seinään 20.30-aikoihin vaikka remppahälinän kuuluisi tässä talossa loppua jo kello 20.00. Aijaijaij. Mutta rakkaat naapurimme, se oli kyllä sen kahden minuutin melun arvoista. We like!

      Valokuviksi keräsimme vanhoja kuvia niistä kaikkein rakkaimmista.

      Kaunein äitini, hääpäivänään. Lempikuvani.

      Ihastuin myös tähän ilmapallokuvaan joka löytyi Matin vanhempien arkistosta. Tämä saa myöhemmin paikan muualta, mutta toistaiseksi se saa 
      kunniapaikan tältä hyllyltä.

Muunlainen taulusuunnittelu on myös meneillään. Palaamme siihen pian!

 ps. joku saattaa ihmetellä väsyinkö siihen kaappiprojektiin. En laisinkaan! Sitä tuunataan täysillä ja saapuu kotiimme aika pian - kannattaa pysyä kuulolla.

Kurssin viimeinen luento

Päivän luento koostui tänään leffan katsomisesta. Blindness oli suurimmalle osalle meistä uusi yllättäjä ja herätti kaikenlaista keskustelua. Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi jonkin näköinen paha olo joka kesti ja mietitytti suhteellisen pitkään. Aivan niinkuin kuuluukin. Mielestäni jokaisen leffan kuuluu koskettaa jollakin tasolla ja laittaa ajatukset pyörimään! Toinen elokuva jossa tunnelmat ovat samantapaiset voisi olla The Road jonka jälkeen minun piti katsoa (ne kuuluisat) Paavo pesusieni jaksot, että en miettisi elämää suurempia asioita koko yön läpi. Huh.

Tunnen suhteellisen monta ihmistä jotka ainoastaan valitsevat katseltavaksi "hyväntuulenleffoja", niin kuin romanttisia komedioita sun muuta. Tottakai mullakin on niitä iltoja kun M kyselee leffafiilistä ja sanon että haluan nähdä "jotain missä ei tarvitse ajatella" - ja nämä ovat yleensä juuri näitä hyväntuulisuus romkommeja.

Käydessäni leffassa maksan harvoin leffalipun hinnan mennäkseni katsomaan näitä hyväntuulenleffoja. Okei, Boratin kävin katsomassa, koska vaikutti niin sairaalta, mutta muuten tuntuu että kun kerran sen verran ison summan maksaa, niin haluaa kokea/nähdä jotain uutta ja yllättävää sillä summalla.

Blindnessista vielä sen verran; suosittelen lämpimästi! Kantavan tarinan lisäksi aivan törkeän hienoa kameratyöskentelyä ja leikkausta. Ihan uskomatonta! Pian tämäkin helmi löytyy DVD/Blu-ray hyllystäni!

Kevään ikeaa

Viime lauantaina vietimme jälleen laatuaikaa IKEAssa. Ajatuksena oli hankkia verhonipsuttimia sekä valkoinen BEKVÄM-jakkara. Nipsuttimia ei löytynyt. Jakkaraa tulee lisää vasta viikolla 12. Kiroilin ääneen ja kävimme sen sijaan valitsemassa meille ne jo aikaisemmin mainitut peitot ja tyynyt. Lisäksi päätin vihdoinkin laittaa makuuhuoneen penkin alla piilevät tavarat ojennukseen ja mukaan tarttui pari kivaa laatikkoa, joita jouduimme myös metsästämään pitkään ja hartaasti, kyllästymiseen asti.

      Hyvä tuli! Laukut ja pehmolelut piilossa. Harkinnassa on vielä kolmas laatikko kameralaukkuja varten...

Kävimme myös sovittamassa pyllyjämme eri sohvissa, niin kuin aina. Ikuinen suosikkimme KIVIK miellytti jälleen silmää ja tietenkin pyllyäkin. Olen pidemmän aikaa voivotellut meidän kotisohvaa (ARDIL) joka muuten on aivan ihana mutta valitettavasti tuntuu hieman liian ahtaalta. Nykyisen sohvan myötä olen kuitenkin ihastunut nahkaan ja siihen miten helppo sitä on pitää siistinä. 100% valkoinen puuvillapäällinen peloittaa siinä mielessä jonkin verran. Huomasimme kuitenkin että eipä tarvitsisi enään voivotella! Muutaman metrin päästä tästä puuvilla pällystetystä Kivikistä löysimme nahkaisen version samasta sohvasta. Olin pompata kattoon! Kunhan saamme kaapin valmiiksi on hyvä aloittaa mittailu, suunnittelu ja... säästäminen.

      Vaikea valinta.

Ennen kassoja silmään osui vielä kaluste jota varmasti kaipaamme kesäksi pervekkeelle. Katsotaan löytääkö tälläinen pian paikkansa sinne!

       Mautuisi jopa mieidän parvakkeelle!

Shoppailulistalle

Siivouspäivä on kerran viikossa ja melkeinpä aina torstaisin jos se vaan sopii muuhun aikatauluun. Eilisen urakan myötä oli aika vaihtaa myös lakanat ja pudistella sekä tuulettaa peitot ja tyynyt. Tässä vaiheessa totesimme että olemme pahasti tarpeessa uusista peitoista JA tyynystä. Ei sekään taida olla täysin ilmaista...

Penkoessai liinakaappia päätin kevään kunniaksi pujottaa päälle rakastamani Marimekon unikkolakanat. Sain kuitenkin heti vastaväitteen tähän, koska lakanoissa on ilmeisesti (alusta asti) ollut jonkinlainen valmistusvika kankaan suhteen kun ne vetävät puoleensa kaiken pölyn vaikka niitä kuinka pesisi. Päätin siksi - vihdoinkin - tänään ottaa lakanat mukaan keskustaan ja  käydä asioimassa Marimekon myymälässä. Saas nähdä kuinka niide käy.

Onnekseni muistin sitten että olin syntymäpäivälahjaksi saanut mustavalkoiset muumi tyynynpäälliset jotka pelastivat päivän. Valitettavasti meiltä ei löydy kokovalkoisia pussilakanoita (jotka varmaan tämän jälkeen joutuvat myös ostoslistalle) niin saimme tyytyä ei niin täydelliseen kokonaisuuteen, mutta silti nauttia muumeista!

      Varsinkin tässä kuvassa korostuu tyynyjen löllöys...

      Valinta oli vaikea, mutta valitsin omaksi nukkumatyynyn päälle tämän päällisen.

Nyt lähden kahvakuulatunnille ja reklamaatiokäynnille.

Hannibal Lecter valkaisee maailman

Projekti jatkuu. Petrjantai. Jatkoin raaputtamista. Muutaman tunnin päästä siitä vedin naamalle hengityssuojaimen ja lähdin hiomaan ja kohta ilma autotallissa oli suhteellisen puupölyssä! Neljä ja puoli tuntia myöhemmin, kun astelin autotallista ulos, hämmästelin mihin aika oli vierähtänyt kun ulkoa olikin jo pilkko pimeää.

Lauantaina hiominen painoittui ensin kaapin sisäosaan joka oli ehkä tähän asti urakan työläisin osa. Jo kokenut hiontakoneen käyttäjä kun olen (hehe) lähdinkin seuraavaksi pöräyttämään kyseistä laitetta käyntiin suhteellisen karkean hiomapaperin kera. Lisää pölyä ja sileätä jälkeä. Kun koko kaappi oli hiottu kertaalleen lähdin (jälleen tarkan opastuksen jälkeen) pakkeloimaan kolhuja ja epätasaisuuksia mitä kaapista löytyi. Tämä tietenkin tasaisemman lopputuloksen takia mutta myös minimoidakseni eri "sävyeroja" joita voivat aiheuttaa kuopat (ja niiden varjot) puun pinnassa, kun maalataan kaluste valkoiseksi. Tunteja autotallissa kuusi ja puoli.

Sunnuntaina hiominen ja pakkelointi jatkui. Viimeistelin koko kaapin hienolla hiontapaperilla ja lopulta vielä imurointi ja pyyhkiminen kostealla rätillä. Tunteja kaksi ja puoli.

Tänään maalasimme! Tosin oli muutama muu pienimuotoinen järjestely hoidettava ennen itse suorittamista. Mentorina ja tänään myös työnjohtajana toimi taaskin isäni. Suojasimme ensin koko muun autotallin, maalausaluetta lukuunottamatta, pressuilla. Työnjohtaja viritteli koukkuja kattoon myös muuhun tarkoitukseen kun pressun ripustamiseen, nimittäin kaapinovet saivat maalauspaikan.

       Kaikki pinnat suojattu

      Valitettavasti filmille ei saatu yhtäkään kuvaa jossa maaliruisku olisi in action - kameran hyvinvoinnin vuoksi.

Maalin sekoitus, ruisku käteen ja eikun maalamaan. Ohjeistuksen ja demonstraation avulla lähdinkin myös itse kokeilemaan tätä minulle täysin uutta maalausmuotoa - ja pikkuhiljaa sujuikin. Onneksi kriittisimmät kohdat fiksasi kuitenkin osaavampi puoli. Noin 45 minuutin rakentaminen ja kahden tunnin maalaamiset jäi tämän päivän saldoksi. Jo tälläisen suorituksen takia kannattaa polttaa mineraalitärpättiä pihalla!

      Ensimmäinen kerros maalia!

      Bileet!

ps. Ja niin siitä Hannibal jutusta. Voitte kuvitella minkä näköisenä vetelin pitkin autotallia koko viikonlopun hengityssuojain tiukasti naamalla.

pps. Tusen tack mamma och pappa!